Mitä tarkoittaa ilmanvaihdon virtausmittaus?

Ilmanvaihdon virtausmittaus tarkoittaa mittausta, jossa selvitetään, kuinka paljon ilmaa virtaa ilmanvaihtojärjestelmän kanavissa ja päätelaitteissa. Mittauksessa todetaan, vastaako todellinen ilmavirta suunniteltuja ilmamääriä ja täyttyvätkö rakennusmääräysten vaatimukset. Tässä artikkelissa käymme läpi, miksi mittaus on tärkeä, miten se tehdään ja milloin taloyhtiön kannattaa sellainen tilata.

Jos taloyhtiössänne on herännyt epäilys ilmanvaihdon toimivuudesta tai edessä on suunnitelmallinen huoltokierros, ilmanvaihdon asiantuntijapalvelumme auttaa selvittämään tilanteen perusteellisesti ja kustannustehokkaasti.

Mihin ilmanvaihdon virtausmittausta tarvitaan?

Ilmanvaihdon virtausmittausta tarvitaan selvittämään, kulkeeko ilma rakennuksessa oikeissa määrissä oikeisiin paikkoihin. Ilman riittävää mittaustietoa on mahdotonta tietää, toimiiko järjestelmä suunnitellulla tavalla vai onko jossakin kohtaa epätasapaino, joka heikentää sisäilman laatua tai kasvattaa energiankulutusta.

Käytännössä virtausmittaukselle on useita selkeitä tilanteita, joissa se on välttämätön:

• Peruskorjauksen tai saneerauksen jälkeen on varmistettava, että uudet tai muutetut kanavistot toimivat suunnitelmien mukaisesti.
• Asukasvalitusten yhteydessä mittaus paljastaa, onko vetoisuus, tunkkaisuus tai epätasainen ilmanvaihto todellinen ongelma vai johtuuko se muusta syystä.
• Energiatehokkuuden parantamisen yhteydessä mittaustulokset kertovat, missä ilmamäärät ovat liian suuria tai liian pieniä, jolloin säätö voi tuottaa merkittäviä säästöjä.
• Määräaikaistarkastuksissa mittaus on osa hyvää kiinteistönpitoa ja tukee hallituksen päätöksentekoa.

Ilmanvaihdon tasapaino on erityisen tärkeä taloyhtiöissä, joissa eri asunnoilla ja tiloilla on omat ilmamäärävaatimuksensa. Kun ilmavirrat eivät jakaudu tasaisesti, osa asukkaista kärsii huonosta sisäilmasta samalla kun toisissa tiloissa ilmaa virtaa liikaa. Virtausmittaus on ainoa luotettava tapa todentaa tämä epätasapaino ja kohdistaa korjaustoimenpiteet oikeisiin paikkoihin.

Miten ilmanvaihdon virtausmittaus käytännössä tehdään?

Ilmanvaihdon virtausmittaus tehdään mittaamalla ilmavirrat järjestelmän päätelaitteilla, kuten tulo- ja poistoventtiileillä, sekä tarvittaessa kanavistossa erillisillä mittauspisteillä. Mittauksessa käytetään kalibroituja mittauslaitteita, kuten kuupalloanemometrejä tai mittaushuppuja, jotka rekisteröivät ilman virtausnopeuden ja siitä lasketun tilavuusvirran.

Mittaustapahtuma etenee käytännössä seuraavasti:

1. Valmistelu: Ennen mittausta varmistetaan, että ilmanvaihtojärjestelmä on normaalissa käyttötilassa ja suodattimet ovat kunnossa. Lähtötietoina käytetään rakennuksen alkuperäisiä ilmamääräsuunnitelmia.
2. Mittaus päätelaitteilla: Jokainen tulo- ja poistoventtiili tai -ritilä mitataan erikseen. Mittaushuppu asetetaan päätelaitteen päälle, jolloin laite laskee automaattisesti tilavuusvirran.
3. Kanavistomittaukset: Tarvittaessa mitataan myös kanaviston sisäiset virtaukset mittausyhteistä, erityisesti silloin, kun halutaan selvittää, missä kohtaa verkostoa mahdolliset epätasapainot sijaitsevat.
4. Tulosten dokumentointi: Mitatut arvot kirjataan ylös ja verrataan suunnitteluarvoihin. Poikkeamat raportoidaan selkeästi.

Ammattimaisesti toteutetussa ilmamäärien mittauksessa tulokset dokumentoidaan kirjallisesti niin, että ne toimivat pohjana mahdolliselle säätötyölle ja taloyhtiön hallituksen päätöksenteolle. Pelkkä mittaaminen ilman kunnollista raportointia ei tuota kiinteistönpidolle lisäarvoa.

Mitä virtausmittauksen tulokset kertovat ilmanvaihdon kunnosta?

Virtausmittauksen tulokset kertovat, onko ilmanvaihtojärjestelmä tasapainossa ja toimiiko se suunnitellulla tavalla. Tulokset paljastavat yksittäisten päätelaitteiden poikkeamat, koko järjestelmän ilmavirtojen kokonaistasapainon sekä mahdolliset kanaviston tai koneiden toimintaan liittyvät ongelmat.

Tyypillisiä havaintoja, joita virtausmittaus voi paljastaa:

• Liian pienet ilmavirrat kertovat tukkeutuneista suodattimista, likaantuneista kanavista tai puhaltimien kulumisesta. Tulos näkyy asukkaiden kokemana tunkkaisuutena.
• Liian suuret ilmavirrat johtuvat usein väärin säädetyistä venttiileistä tai kanaviston muutoksista, jotka ovat jääneet tasapainottamatta. Ne kasvattavat energiankulutusta tarpeettomasti.
• Epätasainen jakautuminen tarkoittaa, että osa tiloista saa liikaa ja osa liian vähän ilmaa. Tämä on yleinen ongelma vanhemmissa taloyhtiöissä, joissa alkuperäinen säätö on muuttunut ajan myötä.
• Tulo- ja poistoilman epätasapaino voi aiheuttaa ali- tai ylipaineistusta, joka näkyy vetona ovien raoista tai vaikeutena avata ovia.

Mittaustulosten perusteella voidaan arvioida, tarvitaanko pelkkää säätöä, kanaviston puhdistusta vai laajempaa saneerausta. Hyvin dokumentoitu ilmanvaihdon mittaus antaa taloyhtiön hallitukselle selkeän kuvan tilanteesta ja perustellun pohjan toimenpidepäätöksille.

Kuinka usein taloyhtiön pitäisi teettää virtausmittaus?

Taloyhtiön ilmanvaihdon virtausmittaus tulisi teettää vähintään silloin, kun järjestelmää on muutettu, kun ilmanvaihdon puhdistus on tehty tai kun asukkaiden sisäilmavalitukset lisääntyvät. Hyvänä käytäntönä pidetään myös säännöllistä mittausta osana kiinteistön ennakoivaa huoltosuunnitelmaa noin kymmenen vuoden välein tai isompien korjausten yhteydessä.

Tietyt tilanteet edellyttävät mittausta riippumatta aikataulusta:

• Ilmanvaihtokanavien puhdistuksen eli nuohoustyön jälkeen, jotta voidaan varmistaa, että puhdistus on parantanut ilmavirtoja odotetulla tavalla.
• Puhallinsaneerauksen yhteydessä, jolloin uudet puhaltimet vaativat aina tasapainotuksen ja mittauksen.
• Rakennuksen käyttötarkoituksen muuttuessa, esimerkiksi kun tiloja otetaan uuteen käyttöön tai asuntojen lukumäärä muuttuu.
• Energiatehokkuuden parantamishankkeissa, joissa ilmamäärien optimointi on osa kokonaisratkaisua.

Taloyhtiöissä mittaukset kannattaa kytkeä osaksi laajempaa ilmanvaihdon asiantuntijaselvitystä, jossa arvioidaan samalla kanaviston puhtaus, laitteiden kunto ja tulevien vuosien toimenpidetarpeet. Tämä lähestymistapa antaa hallitukselle selkeän, budjetoitavan suunnitelman useammaksi vuodeksi eteenpäin eikä pelkästään pistemäistä tietoa yhdestä mittaushetkestä. Ennakoiva ote säästää rahaa ja välttää yllätykset.