Ilmanvaihtotekninen selvitys on vuonna 2026 muuttunut aiempaa järjestelmällisemmäksi ja dokumentaatiovaatimuksiltaan tarkemmaksi kokonaisuudeksi. Muutos koskee erityisesti taloyhtiöitä, joiden on yhä tarkemmin pystyttävä osoittamaan ilmanvaihtojärjestelmiensä kunto, puhdistustarve ja ilmamäärien vastaavuus suunniteltuihin arvoihin. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä selvitys nykyisin sisältää, miksi käytännöt ovat muuttuneet ja miten prosessi etenee käytännössä. Jos haluat tilata ilmanvaihdon asiantuntijaselvityksen taloyhtiöllesi, autamme mielellämme.
Mitä uusia vaatimuksia ilmanvaihtotekninen selvitys sisältää vuonna 2026?
Ilmanvaihtotekninen selvitys 2026 sisältää aiempaa laajemman dokumentaatiovelvoitteen, joka kattaa kanaviston puhtauden arvioinnin, ilmanvaihtokoneiden huolto- ja puhdistustarpeen sekä ilmamäärien mittaus- ja säätötarpeen selvittämisen. Selvitys tulee kirjata IVPTS-raportille, josta laaditaan kiinteistökohtainen suunnitelma tuleville vuosille.
Keskeinen muutos aiempiin käytäntöihin verrattuna on se, että pelkkä yksittäinen tarkastus ei enää riitä. Selvityksen tulee kattaa sekä tulo- ja poistoilmakanavat että raitis- ja jäteilmakanavat, ja otantapisteitä otetaan tyypillisesti 12 tai 20 kappaletta per ilmanvaihtokonealue. Tämä antaa kattavan ja vertailukelpoisen kuvan koko kanaviston puhtaudesta.
Lisäksi selvitykseen kuuluu nyt olennaisena osana budjetointi. Taloyhtiön hallituksen on pystyttävä varautumaan tuleviin puhdistus- ja huoltotarpeisiin etukäteen, ja selvitys tuottaa tähän konkreettisen pohjan. Kenttätöiden, dokumentoinnin ja IVPTS-raportin lisäksi prosessiin kuuluu purkupalaveri, jossa tulokset käydään läpi yhdessä asiakkaan kanssa.
Miksi taloyhtiöiden ilmanvaihtoselvitykset ovat muuttuneet?
Taloyhtiöiden ilmanvaihtoselvitykset ovat muuttuneet siksi, että energiatehokkuusvaatimukset ovat tiukentuneet, kiinteistökannan ikä kasvaa ja asukkaiden sisäilmavaatimukset ovat nousseet. Viranomaismääräykset edellyttävät yhä tarkempaa dokumentaatiota, ja taloyhtiöiden hallitukset kantavat vastuun siitä, että järjestelmät toimivat asianmukaisesti.
Taustalla vaikuttaa myös se, että vanhentunut ilmanvaihtojärjestelmä kuluttaa merkittävästi enemmän energiaa kuin hyvin huollettu ja säädetty järjestelmä. Ilmamäärien mittaus ja säätö on noussut keskeiseksi osaksi selvityksiä juuri siksi, että väärin säädetty ilmanvaihto voi johtaa sekä energiahukkaan että sisäilmaongelmiin.
Käytäntöjen muutos heijastaa myös laajempaa siirtymää reaktiivisesta huollosta ennakoivaan kiinteistönpitoon. Kun taloyhtiöllä on ajantasainen nuohoustarveselvitys ja ilmamäärien mittaustiedot, se pystyy kilpailuttamaan tulevat toimenpiteet paremmin, varautumaan kustannuksiin ja perustelemaan hallituksen päätökset osakkaille selkeällä dokumentaatiolla.
Kuka vastaa ilmanvaihtoteknisen selvityksen teettämisestä taloyhtiössä?
Ilmanvaihtoteknisen selvityksen teettäminen on taloyhtiön hallituksen vastuulla. Hallitus päättää selvityksen tilaamisesta osana kiinteistön ennakoivaa kunnossapitosuunnittelua, ja isännöitsijä toimii usein käytännön yhteyshenkilönä selvitystä toteuttavan asiantuntijayrityksen suuntaan.
Vastuunjako on tärkeää ymmärtää oikein. Hallitus ei itse toteuta selvitystä, vaan tilaa sen pätevältä ilmanvaihdon asiantuntijalta. Asiantuntija vastaa kenttätöistä, mittauksista ja raportoinnista. Hallituksen tehtäväksi jää tulosten hyödyntäminen päätöksenteossa ja tarvittavien toimenpiteiden hyväksyminen.
Isännöitsijällä on usein käytännön rooli prosessin käynnistämisessä. Hän voi tunnistaa tarpeen selvitykselle esimerkiksi asukasvalitusten, määräaikaistarkastusten tai kiinteistöstrategian päivityksen yhteydessä. Hyvin toimivassa taloyhtiössä ilmanvaihtotekninen selvitys on osa säännöllistä kiinteistönpidon sykliä, ei vain kertaluonteinen toimenpide ongelman ilmaannuttua.
Miten ilmanvaihtotekninen selvitys käytännössä toteutetaan?
Ilmanvaihtotekninen selvitys toteutetaan kenttäkäynneillä, joissa asiantuntija dokumentoi kanaviston puhtauden, arvioi puhdistustarpeen ja tarkastaa ilmanvaihtokoneiden kunnon. Havainnot kirjataan IVPTS-raportille, jonka pohjalta laaditaan kiinteistökohtainen toimenpide- ja budjetointisuunnitelma. Prosessi päättyy purkupalaveriin asiakkaan kanssa.
Kenttätyöt ja otanta
Käytännön selvitystyö alkaa sovituilla kenttäkäynneillä kiinteistöön. Otantapisteitä otetaan tyypillisesti 12 tai 20 kappaletta per ilmanvaihtokonealue, ja ne kattavat kanaviston eri osat, päätelaitteet sekä ilmanvaihtokoneet. Tämä otantalaajuus antaa luotettavan kokonaiskuvan kanaviston puhtaudesta ilman, että koko järjestelmää tarvitsee avata.
Kenttätöiden aikana dokumentoidaan visuaaliset havainnot, mitataan tarvittaessa ilmamääriä ja arvioidaan, missä konealueissa tai kanaviston osissa puhdistustarve on kiireisin. Havainnoista otetaan kuvadokumentaatio, joka liitetään raporttiin.
Raportointi ja purkupalaveri
Kenttätöiden jälkeen havainnot viedään IVPTS-raportille, josta käy ilmi konealuekohtainen tilanne ja suositeltu toimenpideaikataulu tuleville vuosille. Raportti toimii suoraan hallituksen päätöksenteon tukena ja auttaa budjetoimaan tulevat ilmanvaihdon puhdistukset sekä mahdolliset mittaus- ja säätötoimenpiteet.
Purkupalaveri on olennainen osa prosessia. Siinä käymme tulokset läpi yhdessä asiakkaan, usein hallituksen edustajan tai isännöitsijän, kanssa. Palaverissa voidaan priorisoida toimenpiteet, tarkentaa budjettia ja sopia jatkotoimista. Taloyhtiö saa selkeän kokonaiskuvan tilanteesta ilman, että hallituksen tarvitsee itse tulkita teknistä raportointia.
Tämä sisältö on luotu tekoälyn avulla, ja se voi sisältää virheitä.